Hyvinkään lukion ja opiston uuteen Kipinä-taloon piti alun perin tulla aulatiloihin suurta valkoista seinäpintaa, joka jatkuisi lattiasta kattoon eri kerroksien läpi. Seinät akustoitiin Rockfon Mono -akustiikkaratkaisulla, joka takaa sileän ja saumattoman pinnan. Akustoivaa pintaa syntyi yli 400 m2.
Hyvinkään taidemuseo oli kuitenkin hankkimassa prosenttitaidetta lukion tiloihin, ja ajatus suuresta muraaliteoksesta heräsi. Aulatilojen suuri sileä valkoinen seinä suorastaan kutsui taidetta puoleensa. Pinta oli kuitenkin akustoiva, joten millä tahansa maalilla ja tekniikalla sen päälle ei voisi maalata.
Hyvinkään taidemuseo päätyi lopulta tilaamaan suuren muraaliteoksen SAV Taidekollektiivilta.
Teoksen toteuttaminen oli 360 m2 kokoinen haaste
Teos levittäytyy rakennuksen sisääntulokerroksesta aina katonrajaan asti sekä kiertyy tilan ympärille eri seinustoilla. Työhön tarvittiin nosturia, joka nosti tekijät aina 18 metrin korkeuteen.
Yksi ensimmäisistä askelista projektissa oli kuitenkin oikean maalilaadun ja tekniikan löytäminen.
– Akustiikkaratkaisun päälle ei voi maalata ns. kalvopintaa. Mono-pinta on mattapinta, joten maalin piti myös jättää mattainen pinta eikä muodostaa ilmaa läpäisemätöntä kalvoa. Tällaista projektia ei ollut tehty koskaan aiemmin, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten muraali saataisiin toteutettua. Niin tilaajan kuin meidän osalta otettiin pieni tietoinen riski tämän suhteen, kertoo Rockfonin Technical Manager Kalle Vuorinen.
Sopivaa maalia etsittiin mallipalojen avulla testaamalla ja yhteistyöllä Rockfonin ja SAV Taidekollektiivin kanssa. Lopulta ominaisuuksiltaan sopiva maali löytyi eräästä vesiohenteisesta, himmeäpintaisesta M1-luokan kalustemaalista.
– Akustiikkapinnoitteen tutkiminen loi kiinnostavan haasteen ja vaati tutkailua, miten muraalin voisi toteuttaa. Yleensä toteutamme teoksemme pensseleillä maalaamalla, mutta akustoivan pinnan päälle ei voinut maalata pensseleillä. Oli hyvin mielenkiintoista, kun mietimme taiteen toteutusta mutta samalla sitä, miten säästämme parhaiten absorboivaa pintaa, kertoo Jesse Pasanen SAV Taidekollektiivista.
Teos päädyttiin lopulta toteuttamaan ruiskumaalaamalla sabluunoiden kanssa. Koska teoksen lopullinen koko on noin 360 m2, oli sabluunoiden teko sekä käyttö melkoinen urakka.
– Teimme sabluunoista aina niin suuria kuin painokone salli. Yhden sabluunan leveys oli 1,5 metriä ja pituus 3 metriä. Jokaisessa teoksen osassa on 1–4 värikerrosta, ja eri kerroksille oli eri sabluunat. Teimme seinästä yhden suuren ruudukon, jonka mukaan sabluunat jaettiin ja tulostettiin, kertoo Pasanen.
Hän jatkaa:
– Jokaisessa sabluunassa oli kohdistusmerkit, joilla sabluunat saatiin oikeisiin kohtiin. Seinään emme voineet maalata mitään kohdistusmerkkejä. Sabluunat kiinnitettiin seinään nuppineuloilla, joita käytettiin projektissa tuhansia.
Pasanen kertoo maalaustyöhön kuluneen reilu kolme viikkoa, ja työtä tehtiin lopulta aamu- ja iltavuoroissa. Sabluunoita kertyi 141 kappaletta.
Taiteilijat hakivat inspiraatiota omasta kouluajastaan ja opiskelijoiden ajatuksista
Inspiraatiota työhön haettiin niin tekijöiden omista lukioajoista, nykyisten opiskelijoiden ajatuksista kuin yhteistyöstä arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin kanssa.
– Suunnitellessamme teoksen aihetta muistelimme omia lukioaikojamme. Halusimme tehdä runsasta kuvitusta, josta olisimme nauttineet myös itse, taustoittaa Pasanen.
SAV Taidekollektiivi halusi myös osallistaa koulun opiskelijoita taideteoksen suunnittelussa. Yksi opiskelijaryhmä kirjoittikin äidinkielentunnilla aiheesta, mikä heissä sytyttää kipinän. Kirjoitusten pohjalta SAV suunnitteli kuvitukseen liittyviä aiheita.
– Koko teos koostuu kolmen taiteilijan kuvista, joiden jälki sidottiin yhteen. Itse toki näen suoraan, mikä on kenenkin tekemää, mutta ulkopuoliselle se ei erotu. Kollektiivimme Essi Ruuskanen loi teokseen commedia dell’arte -henkisiä hahmoja, Maikki Rantalan kädestä syntyi isompia virtauksia ja kukkia ja itse luomani kuvat sisältävät pienempiä hahmoja. Teos on kiinnostava ja moneen suuntaan versoava, josta voi toivottavasti aina löytää jotain uutta, summaa Pasanen.
Oppilaiden kirjoituksia aiheesta ”Mikä sytyttää minussa kipinän?”
"Isoveljen häät, sisarenpojan nauru, äidin rakkaus. Perheen lautapeli-ilta, jolloin kaikilla on hauskaa, eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Ystävien varaukseton tuki, kun ei jaksa enää jatkaa yksin. Kaapin pohjalta löytynyt kirje vanhalta kaverilta.
Ilman kipinöitä olemme kuivia halkoja.
Kipinä syttyy kun saan kutsuja juhliin, kun postinjakaja tuo minulle kirjeen, kun päivä on pelkkää auringonpaistetta, tai kun syksyn tullen saan vetää villasukat jalkaan ja sytyttää kynttilän.
Kipinä estää meitä hukkumasta pimeyteen ja kylmyyteen."
Muraalin värimaailma pohjautuu rakennuksen sisustukseen
Muraalia tehtiin lisäksi yhteistyössä rakennuksen arkkitehdin sekä sisustusarkkitehdin kanssa. Siinä vaiheessa, kun tieto hankittavasta teoksesta tuli, sisustusarkkitehdin suunnitelmat olivat jo hyvin valmiit.
– Luonnokset muraaliteoksesta tulivat vasta siinä vaiheessa, kun meidän suunnitelmamme olivat jo tehty. Infosimme taiteilijoita kuitenkin värimaailmasta ja yhteisestä teemasta. He jatkoivat tästä ja saivat tehtyä hyvin kokonaisuuteen sopivan teoksen, kertoo sisustusarkkitehti Nelli Niemi KM Interiorsilta.
Työssä käytettiin esimerkiksi yhtenä päävärinä punaista sävyä, joka kuuluu muutenkin rakennuksen sisustuksen värimaailmaan.
– Valmis teos on oikein vaikuttava ja istuu hyvin rakennukseen. Erityisesti sen muoto on hieno, miten muraali jatkuu kolmannen kerroksen otsakkeeseen asti ja ohjaa katsojan katsetta. Pidin myös siitä, miten teokseen sisältyy alkuperäinen väriajatuksemme kahdesta eri rakennuksen siivestä, jotka ohjaavat opiskelijoita rakennuksessa. Taiteilijat ottivat tämänkin hienosti huomioon, kehuu Niemi.